ProZ.com translation contests »
32nd Translation Contest: "Movie night" » English to Finnish » Entry #37403


Source text in English

Translation #37403

To say that I was compelled by Parasite from start to finish is an understatement; its filming style with tracking shots are enthralling. Having watched several Korean films during the London Korean Film Festival, I was familiar with the usual genres employed in such films but Parasite seemed to defy them all! Parasite is comedic, in a quirky way, it is also a thriller, straddles class divisions and also depicts a family tale amongst other genres and is therefore likely to appeal to all ages.

Parasite truly deserves to be watched in a cinema to appreciate its nuances and the stylish cinematography. As a summary, to avoid spoilers, Parasite tells the tale of the interaction between the Park family and the Kim’s, an unemployed family, whose contrasting worlds collide with long lasting consequences.

[...]Bong Joon-Ho manages to pique the audience’s interest with brightly lit shots coupled with the effective use of indoor space, and it is surprising to realise, after the film’s 2 hour 12 minute length, that most of the scenes occur within the Park family’s home. The mundane elements of domesticity are displayed with an intriguing perspective showcasing Bong Joon-Ho’s flair. It is a slow burner but you will revel in its beauty and ingenuity as Parasite convinces that it operates solely on one level but it is in fact multi-layered and depicts social realism with empathy and pathos.

The cast are beguiling to watch, every facial movement and action is accentuated, even the mere act of walking up or down stairs can convey hidden meaning, which the camera fragments. Levels of unease are also created by virtue of that effective use of space with unusual camera angles and dramatic weather conditions ratcheting up that sensation. There is a surreal nature to Parasite, which its score emphasises, and furthermore the film adopts elements of the absurd devised in such an ingenious way which is truly cinematic magic. Parasite’s apparent eeriness will certainly keep you riveted and would not feel alien to the Twilight Zone school of filmmaking.

The actors are very impressive and add breadth to their roles creating relatability whilst seeming effortlessly cool. When Ki-Woo and Ki-Jeong Kim were working within the Park family home as private tutors they certainly epitomised this level of nonchalant, understated authority creating an aura of mysticism with the unspoken, almost mythical, tutoring techniques employed. Quite simply, the actors Park So-Dam and Choi Woo-Sik, as Ki-Woo and Ki-Jeong, are compelling to watch in the different directions that Parasite follows and they carry these performances seamlessly thereby inviting the audience to be on their side.

[...]Parasite is a remarkable piece of extremely skilful filmmaking, it is simply a must see film, and so I am looking forward to re-watching the film on its UK general release date.
Sanoa, että olin kiinnostunut Parasitestä alusta loppuun, on vähättely; sen kuvaustyyli seurantakuvauksineen on kiehtova. Katsottuani useita korealaisia elokuvia Lontoon korealaisen elokuvafestivaalin aikana, olin tutustunut tavanomaisiin genreihin, joita näissä elokuvissa käytetään, mutta Parasite näytti uhmaavan niitä kaikkia! Parasite on komediallinen, omalaatuinen tapa, se on myös trilleri, seilaa luokkaerojen välillä ja kertoo myös perhetarinan muiden genrejen lisäksi, joten se todennäköisesti vetoaa kaikenikäisiin.

Parasite ansaitsee todella tulla katsotuksi elokuvateatterissa arvostaakseen sen hienovaraisuuksia ja tyylikästä kuvakerrontaa. Yhteenvetona välttääkseni spoilereita, Parasite kertoo tarinan Parkin perheen ja Kimin perheen välisestä vuorovaikutuksesta, työttömästä perheestä, joiden vastakkaiset maailmat törmäävät pitkäaikaisin seurauksin.

[...] Bong Joon-Ho onnistuu herättämään yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla kuvilla, jotka yhdistyvät tehokkaaseen sisätilojen käyttöön, ja on yllättävää huomata, että elokuvan 2 tuntia 12 minuuttia kestävän ajanjakson jälkeen suurin osa kohtauksista tapahtuu Parkin perheen kodissa. Arkielämän tavalliset elementit näytetään kiinnostavasta näkökulmasta, esitellen Bong Joon-Hon lahjakkuutta. Se on hitaasti syttyvä, mutta tulet nauttimaan sen kauneudesta ja kekseliäisyydestä, kun Parasite vakuuttaa toimivansa vain yhdellä tasolla, mutta on itse asiassa monitasoinen ja kuvaa yhteiskunnallista realismia empatian ja patoksen kera.

Näyttelijät ovat lumoavia katsella; jokainen kasvojen liike ja teko korostuu, jopa pelkkä ylös- tai alasmenon teko voi välittää piilotetun merkityksen, jonka kamera fragmentoi. Epämukavuuden tasoja luodaan myös tilan tehokkaan käytön, epätavallisten kamerakulmien ja dramaattisten sääolosuhteiden avulla, jotka vahvistavat tätä tunnetta. Parasitessa on surrealismia, jonka sen musiikki korostaa, ja lisäksi elokuva omaksuu absurdin elementtejä niin nerokkaalla tavalla, että se on todellista elokuvataikaa. Parasiten ilmeinen kummallisuus pitää sinut ehdottomasti otteessaan ja se ei tuntuisi vieraalta Twilight Zone -elokuvakoulun tekemiseen.

Näyttelijät ovat erittäin vaikuttavia ja tuovat laajuutta rooleihinsa, luoden samaistuttavuutta samalla vaikuttaen vaivattomasti coolilta. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät yksityistutoreina Parkin perheen kodissa, he ilmentivät varmasti tätä välinpitämätöntä, hillittyä auktoriteettia, luoden mystiikan ilmapiirin käyttämillään sanattomilla, melkein myyttisillä opetusmenetelmillä. Yksinkertaisesti sanottuna näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik, rooleissaan Ki-Woo ja Ki-Jeong, ovat kiehtovia katsottavia eri suuntiin, joita Parasite seuraa, ja he kantavat nämä esitykset saumattomasti, kutsuen yleisön olemaan heidän puolellaan.

[...] Parasite on huomattava pala äärimmäisen taitavaa elokuvantekoa, se on yksinkertaisesti nähtävä elokuva, ja odotan innolla sen katsomista sen Iso-Britannian yleisön julkaisupäivänä.


Discuss this entry